Guillaume Seignac La Vague |
Seksi tunkee joka tuutista, ja nyt
tästäkin. En enää tiedä, olenko niin sanottu normaali ihminen,
kun minulla ei tee mieli. Ei kertakaikkiaan. Ei sellaista adonista
vastaani voi tulla, jonka keho kiihottaisi minua niin paljon, että
haluaisin seksiä hänen kanssaan. En ole mikään malli-ihminen
itsekään ja kehoni tuskin kiinnostaisi mahdollista vastaan tulevaa
adonista, mutta vaikka niin kävisikin, siitä ei seuraisi mitään.
Radion parisuhdebiisit tympivät. Ah niin ihanaa ja kaunista, ah
sun syliisi tahdon painaa pääni, ah ah niin. Eikö ihmisillä ole
parempaa tekemistä kuin voivotella jonkun ihmissuhteen perään.
Odota, miksi karkuun juokset niin varoen. Niin varoen, että minun
pitää tässä tuuleen huudella.
Noo, nyt taidan olla hiukan julma ja
pyydän sitä heti kättelyssä anteeksi. En vain tiedä mitä
parisuhderakkaus on, sillä se on päässäni sekottunut niin
kehoihin. Ja minua ei kiinnosta enää keho niin paljon kuin ihmisen
mieli, ajatukset, ja toiminta. Toiminta pitää sisällään sen,
miten kohtelee itseään ja toisia. En jaksaisi elää ihmisen
kanssa, joka kohtelee itseään huonosti, sillä mun maailmassa se
tarkoittaa sitä, että hän kohtelee niin väistämättä toisiakin.
Kunnoitus? No, sitä ymmärrän enemmän kuin sanaa "rakastunut".
Rakastumiseen näyttäisi liittyvän jonkinlainen erityissuhde, toinen
ihminen ylitse muiden. Sitä minä en ymmärrä. :) Kunnioituksesta
taas ajattelen (kun sitä jotkut parisuhteen kohdalla korostavat niin
paljon), että se liittyy kaikkeen ihmiselämään.
Olen monta kertaa elämässäni luullut
olevani rakastunut, ja monta kertaa elämässäni seurustellut miehen
kanssa (koska naiset eivät minua kiinnosta romanttisessa mielessä).
Todennäköisesti naisen kanssa olisi helpompaa ja antoisampaa olla
kuin miehen, mutta minkäs teet – kun ei sitä sellaista vetoa ole,
mitä mieheen joskus on ollut.
Tunnen itseni seksuaalisessa mielessä
mummoksi, joka on jo saanut tarpeekseen sitä lajia. Mieluummin
joogaan. Ja sitä teenkin jokainen päivä. Joogassa saan sisäisen
tyydytyksen ja harmonisen tilan, mitä en missään muussa
urheilumuodossa (tai seksissä, eikös sekin ole jonkinlainen
urheilumuoto?) ole koskaan kokenut.
Että tällainen ajatusvirta sitten
vielä tälle päivälle.
http://www.hs.fi/elama/a1379523164762
VastaaPoistaKiitos linkistä.
VastaaPoista"Aseksuaalisuus on edelleen luokiteltu mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöksi, ja sellaisena sitä osa psykiatreista ja psykologeista edelleen pitää. Vuonna 2000 Yhdysvaltain psykiatriyhdistys diagnosoi sen DSM-diagnoosijärjestelmässään hyposeksuaalisuudeksi eli tilapäiseksi seksuaalifantasioiden ja seksuaalisen aktiivisuuden puutteeksi. Yhdistyksen mukaan aseksuaalisuuden taustalla on ihmissuhdeongelma, ja se aiheuttaa ahdistusta ja kärsimystä ja vaatii hoitoa."
Ihmisen on pakko haluta seksiä, jotta olisi "normaali"?! Tiedän, että kaltaisteni kohdalla moni varmasti kuittaa kevyesti "no se on traumasta johtuvaa ja parannettavissa". Ja jos joku mies oikein haluaa mielessään ylpeillä, niin voi ajatella, että "no kyllä minä saisin hänet nauttimaan...". Mikä ihme siinä on, että seksi on niin ylikorostuneessa asemassa. Ymmärrän sen, että yksilö haluaa sitä halutessaan jälkeläisen, ja tiedän myös, että seksistä voi nauttia. Se halu vain voi loppua ja itse olen päättänyt, että en enää suostu seksiin miellyttääkseni toista (99,9% kaikesta seksuaalisesta käyttäytymisestäni on ollut sellaista). Jos en halua, en halua ja piste.
Parisuhdepohdintasi kuulosti aika lailla ihmissuhdeanarkialta. Suomeksi kyseisestä aiheesta on aika vähän löydettävissä täältä internetin ihmemaasta, mutta löysin kohtuullisen hyvän esityksen englanniksi: http://log.andie.se/
VastaaPoistaPidä tuo linja, että asioita ei tarvi tehdä siksi, että "niin on aina tehty ja niin kuuluu tehdä" saatikka muiden miellyttämisen vuoksi. Oma keho on oma keho, ja jokaisella on oikeus määrätä itsestään. Kiitos asiallisesta pohdinnasta!
Parisuhteista erilaista näkökulmaa: http://log.andie.se/
VastaaPoista