Jaahas. Tyttö kirjoittaa taas. Aika
kauan siitä onkin, kun aloitti. Tussilla siniruutupaperille
tarinoita ja kuvitusta. Niitä tarinoita, joita luetaan ääneen
pikkusiskolle ja -veljelle. Mutta entäs ne toiset tarinat? Ne, jotka
kirjoitetaan sivulle vilkuillen hätäisesti ja nopella temmolla ulos
kehosta. Seksiä, seksiä ja seksiä. Sitomista. Isojen poikien
leikkejä. Ne paperit kiikutetaan saman tien WC:n altaaseen,
kastellaan pieneksi pehmeäksi mytyksi ja vedetään pöntöstä
alas. No, paskaahan se on.
Ne värikkäin sormin kirjoitetut
tarinat ovat täynnä ystävyyttä, rakkautta, seikkailua ja täpäriä
tilanteita. Pikkusisko ja -veli tykkäävät. "Kyllä sin'oot
hyvä!" "Mistä nää keksit nuo kaikki?" Mistä minä
keksii ne kaikki. Minä menee mielikuvituksen maailmaan.
Mielikuvituksen maailmassa ei ole muita kuin minä, ja lukuisa joukko
minän sivuhahmoja. Voi ottaa minkä tahansa roolin. Tämä
tyttö on Ninja, se syöksyy tappeluun ja voittaa aina. Kukaan muu ei pääse siihen maailmaan.
Ne syntijutut. Niitä en sulle kerro.
En, vaikka mikä olisi. Ennemmin kuolen kuin kerron. Tai ehkä jonain
päivänä kerronkin, ilkkuen. Sinä haluat verta ja raatoja, eikö
niin. Mitä siinä tuijotat. Sinä olet ruma verenhimo sieraimissasi.
Tämä tarina on ruma. Vittuukos tuijotat, tai ainakin yrität
tuijottaa. Sinä
luulet, että sinä olet kaunis. Sinulla on piikkikorot ja paksu
maalikerros kasvoillasi. Sinulla on naamio. Ja minä
voin kertoa sinulle, Sinä Et Ole Kaunis. Langenneita enkeleitä,
vitut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti