Auktoriteettiongelma vai Pienen Ihmisen Eetos

Jos sinua vaivaa tai pelottaa minun avoimuus, niin se on sitten sinun Ongelma. En aio vaieta enää ikinä mistään. En myy sieluani edes Pelolle. Ja Pelko se just onkin kaiken pahan alku ja juuri. Pelko on yhtä kuin Paholainen, Piru, Ilmestykirjan peto, ainoat oikeat uskonnot, ainoat oikeat totuudet.

Valo on suvaitsevaisuutta, rakkautta, keveyttä, leikkiä, huumoria. Kun valo kohtaa pelon, kaikki kätketty kipu tulee esiin. Tulee lisää pelkoa, vihaa, raivoa, katetutta, kaunaa, ylpeyttä jne. Tiedät kyllä.

Kun valon antaa lempeästi hoitaa noita yllämainittuja, pohjalta alkaa löytyä luottamusta ja puhtaampi maaperä kasvaa Iloin, Toivon, Rakkauden. Otan lapsuudestanikin sen hyvän, mitä siellä olen saanut. Esimerkiksi mielessäni tänään pyöri, että koettele kaikki ja pidä se, mikä hyvää on. Ei haittaa, vaikka välillä tuleekin valittua väärin (tai jos itse niin jälkeenpäin ajattelee). Kaikki me tehdään virheitä ja ylilyöntejä, so what. Annetaan anteeksi, itsellemme ja toisillemme. (Ou jeah, musta tulis hyvä pappi! :))

En ole alamainen kenellekään, en miehelle enkä naiselle, en myöskään lapselle. Olen tasaveroinen itse presidentin ja kuninkaankin kanssa (joskin meillä ei onneksi kuningasta ole ;)). Kunnioitan kyllä heidän saavutuksiaan ja olemustaan, mutta omalla paikallani minä olen yhtä tärkeä. Jokainen meistä.

ps. Kirjani Valon lapsi oli Pienen ihmisen eetos. Olen ylpeä siitä kirjastani, vaikka se on paikoin naiivi, lapsellinen ja joidenkin arvostelijoiden mielestä tekotaiteellinen ja liian täyteen myyttiä yms. tungettu. Haluatteko kuulla salaisuuden? Se on Lapsen kirjoittama, sisäisen lapseni Ääni, ja juuri nyt tässä hetkessä, kunnioitan sitä ääntä, rakkaudella.

Kirjaa voi edelleen tilata täältä, jos haluaa (pieni mainos sallittakoon ;))

http://www.bod.fi/index.php?id=1148&config=bod_fi&method=and&matchesperpage=5&sort=score&words=Hannila+Aija