Raakaa ruokaa!

En ole mikään ruokavaliodiktaattori. Syön toisinaan ruokaa, mitä nopeiten ja helpoiten sattuu sillä hetkellä saamaan. Olen kuitenkin innostunut viime aikoina, vihdoinkin usean vuoden itseopiskelun jälkeen, tekemään vihreitä juomia. Välillä teen marjaisia. Joskus juon kookosöljyä lämpimään veteen sekoitettuna, chlorella ja sitruuna mausteenaan. Molemmat, chlorella ja kookosöljy yksin, tai yhdessä, ovat aika vaativia makuihin tottumattomalle. Voihan olla myös, että joku tykkää niistä heti. Mutta sitruuna! Ah niin ihana sitruuna pelastaa tilanteen. Ainakin minun makumaailmassani. Ja ripaus laatusuolaa, vaikkapa kristallisuolaa. Sitruuna taittaa chlorellan lehmän rehua! -makuvaikutelman. Toisaalta chlorellaa voi oppia yksistäänkin nauttimaan, eikä se välttämättä edes maistu pahalle niin. Sitä on hyvin helppo piilottaa vihersmoothien joukkoon. Jos lehtivihreä ja energinen aamu kiinnostaa, kannattaa googlata aiheesta.

Raakasuklaa on kaiken a ja o. :) Joskus kahmin sitä kaksin käsin, kun niin kauan puutteessa olin ollut... Nyt riittää hienostunut palanen silloin tällöin, eikä sitäkään ole pakko saada. Harjoitan ruuan kanssa jatkuvaa anteeksiantoa. Kaikki on sallittua, aivan kaikki. No, eläimiä ja geenimanipuloitua ruokaa en mielelläni syö, mutta joskus niitäkin tulee joko oman väsyneen valintani kautta tai toisen ihmisen tarjoamana. En kyläpaikassa huuli pyöreänä tyrmää: "ja tuohon minä en koske pitkällä tikullakaan!" Ei, kiitän ja syön. Ruualla nirsoileminen suoraan sanottuna ärsyttää. Käykää mutka tuolla maailmalla, kävelkää läpi slummien, ja tulkaa sitten nirpistelmään, jos vielä haluttaa.

Miksi rääkkäisin itseäni ruualla noudattamalla jotain ankaraa dieettiä. Tietenkin allergiat helposti rajoittaa ihmiseloa, mutta niissäkin olen kuullut tarinoita, että allergia on saattanut kadota jossain elämänvaiheessa. Vaikkapa jossain terapiassa. Se on mielenkiintoinen ajatus, että ihminen voi kehittää itselleen jonkin allergian ihan itse tunteitaan pakenemalla. Toisaalta turhaa lähteä tästä mitään suoria johtopäätöksiä tai teorioita vetämään. Lopulta jokainen on itse vastuussa siitä mitä suuhunsa pistää.

Minulla raakaruokailu, rakkaus ruokaan (ja anteeksianto poikkeamia kohtaan) vauhdittavat kauniisti joogaavaa elämäntyyliäni. Kaikenmaailman herkkuja tekee koko ajan vähemmän mieli. Ruuan tuoma fyysinen paha olo on aika vähissä. Luovuusvirroissa joskus unohtaa syödä, kunnes lempeästi herää fyysisen maailman rajoitteisiin ja tekee itselleen kunnon aterian, rakkaudella. Eikäpä näissä mitään totuuksia lienee ole. Olen tavannut ihmisen, joka ei ollut syönyt kymmeneen vuoteen mitään kiinteää ruokaa, vain teetä ja kaakaota juonut. Monta vuotta ns. valoravinnolla elettyään hän oli käynyt lääkärissä, ja kaikki hänen elintoimintonsa olivat olleet normaaleja ja hyvässä kunnossa.

Uskokaa tai älkää. Olen tavannut tuon ihmisen monta kertaa eikä minulla ole mitään syytä epäillä hänen valehtelevan, tai olevan yöllinen salasyöppö. Lähtökohtaisesti uskon ihmisiin ja luotan heidän kertomuksiinsa, vaikka ne tuntuisivat kovan länsimaisen tieteen näkökulmasta mahdottomilta ja mielenvikaisilta. Vaikka en itse ymmärtäisi ilmiötä, mikään ei estä minua tutkimasta sitä, ja hyvällä tavalla ihmettelemästä. Semmoinen kaavoihin kangistunut "tieteellisiin totuuksiin" nojaava elämänasenne on ärsyttävä. Saa myös herkästi hullun leiman, jos uskaltaa poiketa valtavirrasta. Kuka täällä loppujen lopuksi on terve, kuka sairas? Missä menee se raja? Jos onkin vain ihmisiä, jotkut heistä täydellisessä elämässään surullisessa vaiheessa, toiset valossa. Niin kuin ihana Suvi Teräsniska laulaa laulussaan Täydellinen elämä: meillä on täydellinen elämä täynnä laulun aiheita.

aamuinen myrkkyjuomani ;)

perusaineksia

marjaisa smoothie

raakarakkaus