7000

Seitsemäntuhatta raja lähestyy, eli blogiani on avattu kohta sen verran. Kiitos kaikille, jotka olette jakaneet tätä matkaa kanssani. On tärkeää puhua ja kirjoittaa näistä asioista, ja rohkaisen (yllytän) jokaista avautumaan jossakin kipeistä kokemuksistaan. Ei sitä tarvitse tehdä tällä tyylillä kuten minä, mutta saa tehdä näinkin. Minulle aikoinaan sanottiin, että vain terapiassa saa puhua. En allekirjoita sitä, vaikka tietenkin hyväksyn sen, että jokainen itse päättää. Joskus on hyvä suojella itseään niin, että puhuu vain luotetuille ja harvoille. Minä päätin rikkoa sellaisetkin rajat, ja en kadu. Minulla on rakkaat ihmiseni. Oma elämäni, hyvinkin yksityinen, jota en jaa.

Tänään minä niin haluaisin ojentaa ruusun vaikka kenelle tuntemalleni ihmiselle. Mutta koska siihen ei ole fyysistä mahdollisuutta, tulkoon se näin kuvan muodossa. Kiitos.