Saako olla hiukan vihainen näin jälkikäteen?
A-talkin jälkeen minulle sanottiin - hmm - suhteellisen korkealta taholta, että osuuteni on nyt hoidettu, minun ei tarvitse enää julkisuudessa puhua kokemastani. Saatoin tulkita itsekin asian noin?
Miten minusta tuntuu, että suuri yleisö haluaa anonyymeja tarinoita, kun on kyse seksuaalista väkivaltaa kokeneista ihmisistä vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä. Minultakin joku kysyi olenko Maijan tarinan Maija. No, en ole. Olen pelkkä Aija, ilman ämmää.
Hienoa silti, että Maijan tarina on julkaistu. Hyvä juttu. En ole kyllä itse pystynyt kirjaa kokonaisuudessaan lukemaan, se on niin rajua tekstiä. Se repii haavojani auki, ja toisaalta taas ei kosketa, koska en ole yrittänyt asioita hoitaa vanhoillislestadiolaisten parissa samaan malliin. Ja koska en ole halunnut olla vanhoillislestadiolainen.
En ole myöskään halunnut kuulua kirkkoon. Monet tämän Maijan asian ympärillä olleet tu(t)kijat ovat olleet kirkon kanssa tiiviisti tekemisissä, ehkä siirtyneet vanhoillislestadiolaisuuden ahtaista ympyröistä avaramman kirkon alle. Hippihörhöilijä, kirkosta eronnut ja muutenkin karannut väkivallan kokenut saisi olla hiljaa vai mitä? Miksi minusta tuntuu siltä? Onko se ensisijaisesti oma asenteeni? Toisaalta, "olet osuutesi hoitanut", viittaa muualle.
Jos tätä juttua lukee joku toimittaja tai tutkija, haastan sinut/teidät katsomaan asiaa minun kannalta. Myöskin Varjoista valoon -projekti, jossa lähtökohta on kokijan omassa äänessä (http://www.sininentuki.info/foorumi/index.php?topic=3974.0) tarjoaa arvokasta ensikäden tietoa, ei toimittajien tai pappien muokkaamaa tekstiä.
Jos kyseessä ei ole pelkkä uskontojen välinen taistelu (vanhoillislestadiolaiset vastaan kirkko) niin luulisin, että meidän tarinamme kiinnostavat. Meidän ei tarvitse pysyä varjoissa anonyymina. Monille se toki sopisi, varsinkin heille, joilla on omakohtaista kokemusta seksuaalisesta väkivallasta, mutta jotka eivät sitä halua nähdä. Heitäkin on paljon. Oma kipu ja tuska saattaa myös saada sellaisen muodon, että aletaan taistella järjestelmää vastaan paljstamatta omaa kokemusta taustalla.
Kulttuuriantropologian opinnoissani on ollut erittäin mielenkiintoinen osa-alue autoetnografiasta, myöskin tutkimuksen taustalla olevien pyrkimysten läpinäkyvyydestä. Suosittelen tutustumaan aiheeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti