Sisarussuhteet ja ystävyys

Olen ison perheen lapsi nuorimmasta päästä. Minulla on elossa olevia sisaruksia kahdeksan, kuolleita ainakin kuusi (en ole täysin varma, sillä kotonani ei ole kovin avoimesti puhuttu lapsista, jotka äitini synnytti kuolleina).

Joistakin syistä olen kokenut aina ulkopuolisuutta. Olen ollut levoton sielu. Olen muuttanut yli 30 kertaa elämässäni sen jälkeen, kun 18-vuotiaana muutin kotoani pois. Noin puolet sisaruksistani ja heidän puolisoistaan on harvoin vieraillut luonani. Kotini on aina ollut hiljainen ja yksinäinen.

Sisaruksistani suurin osa on mennyt hyvin nuorena naimisiin, ja alkanut heti saada lapsia. Se on tyypilllistä lestadiolaisperheissä. Olen kuullut sellaisia selityksiä sille, että minun luona ei ole käyty kylässä, että minulla on niin pieni asunto. Lapset tulevat siellä levottomiksi.

Olen ollut levoton sielu. Eiväthän he minun perässäni olisi pysyneetkään. Mutta pakko sanoa, että olen sisarussarjassani tuntenut itseni hyvin yksinäiseksi. Rikkaammat sisarukseni, he, joilla on ollut isot talot ja komeat autot, ovat vierailleet kyllä toistensa luona. Minä vierailin myös heidän luonaan, usein lastenhoitajana. Minusta tuntui, että kelpasin lastenhoitajana.

Iältään lähellä olevat sisarukseni olivat minulle läheisiä. Jouduin heistä hetkeksi etäämmälle, kun irtauduin vanhoillislestadiolaisuudesta. Olen aina ollut elämäni taitekohdissa suorasanainen, ehkä jopa pelottavan suorasanainen. Minulle on sanottu, että herkästi loukkaan sanoillani.

Sisarukseni ja vanhempani hyväksyivät minut (suurin osa heistä), vaikka irtauduin lestadiolaisuudesta. Koin, että elämä alkoi palautua uomiinsa taas. Silti he harvoin kävivät luonani kylässä.

Mentyäni A-talk -ohjelmaan 2012, kaikki sisarukseni ottivat minuun etäisyyttä. Myös he, joiden kanssa olin ollut läheinen. Facebookissa he estivät minut ja myös monet serkkuni estivät minut. Välittömästi heti ohjelman jälkeen. Se satutti, mutta ajattelin, että selviän siitäkin. Olenhan selvinnyt niin monesta elämässäni.

Joskus elämässä käy niin, että todelliset sisarukset eivät ole sinun vertasi. Näin minulle kävi. Todelliset sisarukseni ovat esimerkiksi tulleet aina luokseni kylään. Olen tietoisesti itse lakannut vierailemasta toistamiseen paikoissa, joissa käyn koko ajan kylässä, mutta vastapuoli ei tule minun luokseni. Olen ihmetellyt sitä ja ollut pahoillani.

Kun valmistuin ylioppilaaksi, en suostunut ylioppilaskuviin kuten muut lukion käyneet sisarukseni. Äitini suostui suostumattomuuteeni. Isäni valmistui samana päivänä yliopistosta, kun minä lukiosta. Juhlistani tuli isäni juhlat. Meille tuli paljon vieraita, ja osa heistä hämmästyi, kun näki valkolakin päässäni. Eräs kiltti täti harmitteli, ettei ollut tiennyt juhlistani, joten ei voinut tuoda lahjaa kuten hän toi lahjan isälleni. Ne olivat isäni juhlat.

Eräs ihana työkaveri antoi minulle lahjaksi 2 litraa karpaloita ja viisikymmentä markkaa. Vaikka olin vasta tutustunut häneen yrityksessä, jossa viritimme kännykän suodattimia. Olin hämmentynyt mutta onnellinen, joku muisti minut.

Rakkaimmat sydämen sisarukseni ovat muuttaneet Tampereelle. On ollut hiukan yksinäistä. Harva ihminen jostain syystä tulee luokseni kylään. Edelleen se menee niin, että minä menen. Selityksenä on usein – varmasti syystäkin – se, jos tällä ystävällä tai tutulla on lapsia. Minun on lapsettomana helpompi mennä hänen luokseen. Sitten on vain niitä hankalia tilanteita, että yhteistä aikaa ei vain järjesty.

Silloin hiljaa luovutan. Enhän itsekään halua olla kaikkien maailman ihmisten kanssa tekemisissä. Olen itsekin välttänyt menemästä jonnekin, minne minua on jatkuvasti pyydetty, kun on tuntunut, että kyseinen ihminen imee minusta voimaa. En halua olla kenenkään ainoa ystävä, ja tällaisessa ihmissuhteessa tunsin olevani hetken aikaa.

Jos sinulla ei ole paljon ystäviä, mene ihmisten joukkoon. Avaudu. Niin minä olen opetellut tekemään. Älä anna kenellekään sitä taakkaa, että hänen pitäisi olla ainoa ja paras ystäväsi.

Valmistuin vasta yliopistosta. Jotkut ystäväni kävivät kylässä ja jotkut ihmiset, joita itse en kutsunut vaan läheiseni – ilman lupaani. Se suututti minua, joskin lopulta nämä toisen kutsumat, minun kannalta kutsumattomat olikin ihan kiva ottaa vastaan. Eräs ihminen vastasi kutsuuni, että ei ole juuri silloin näillä seuduin, mutta voisimme joskus tavata vaikkapa kaupungilla tai voisin mennä hänen luokseen kylään.

Ihmettelin. Miksi hän ei olisi voinut tulla luokseni myöhemminkin, minun kotiini. Miksi minun kotiin on niin vaikea tulla? No, hän ei ollut läheinen ystävä, pelkkä tuttava. Jos ihmisiä näin saa luokitella.

Ystävyys ja luottamus on lujaa ja syvää, silloin kun sitä on ja sitä hoitaa. Olen kiitollinen muutamasta hyvästä ystävästäni. Terveisiä vain sinne Tampereelle, rakkaani. Rakastan teitä, kiiitos kun olette. Olette todellisia ystäviä, sieluni sisaria ja veljiä.