Minun sieluni

Minun sieluni ei voi kertoa eikä tietää mitään
                                        totuutta,
minun sieluni voi vain itkeä ja nauraa ja väännellä
                                        käsiään;
minun sieluni ei voi muistaa eikä puolustaa,
minun sieluni ei voi harkita eikä näyttää toteen.
Lapsena minä näin meren: se oli sininen,
nuoruudessani kohtasin kukan: se oli punainen,
nyt istuu vierelläni muukalainen: hänessä ei ole väriä,
mutta en pelkää häntä enempää kuin neito pelkäisi
                                         louhikäärmettä.
Ritarin tullessa neito oli punainen ja valkoinen,
mutta minun silmieni alla on mustat renkaat.
(Edith Södergran; Kultaiset linnut)