Mikä tämä hitaasti luokseni tullut
hiljainen onni onkaan
mikä tämä rauha minussa
ja tässä hetkessä
Minulla on aarteeni
on metsä, merenranta, lentävä lintu
On tarinoiden maa, jossa tarinat eivät
lopu milloinkaan
palavien nuotiotulien maa
Pikku Prinssi ja paleleva pikku tyttö
sanat kuin tähdet
rakkauteni
Antoine de Saint-Exupéry
kuten isäni sen kauniisti lausui
Isäni siellä kaukana, rakas isäni
"Se on rajaton maa. Ja paleleva
pikkutyttö
tekee enemmän kipeää kuin
rikkinäinen
lämmityslaite 50 asteen pakkasessa.
Minä tunnen kylmän,
minä tunnen janon, minä tunnen
epävarmuuden – mutta vain muiden
epävarmuuden.
Enkä minä tiedä, mistä tulee tämä
kaipuu ottaa kaikki omille
niskoilleen."
(Lettres de guerre á un ami)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti