Täydellinen elämä

Epätäydellisen täydellinen, kaikkine rosoineen, kaunis.

Sellainen voi elämä parhaimmillaan olla. Samuli Putro (muistaakseni) laulaa jossain kauniissa rakkauslaulussa, että olet kaunis särö tai roso (jossain täydellisessä pinnassa). En ole vielä biisiä löytänyt muualta kuin radiosta.

Voiko kauniimmin laulaa rakastetulleen?
Olla vaatimatta ja muokkaamatta ihmistä mieleisekseen. Sitähän se rakkaus on. Vanhempienkin rakkaus. Kun vanhemmat alkaavat muokkaamaan lapsestaan kopiota itselleen, niin AUTS. Sattuu ja kovaa. Pakotetaan uskontoon, pakotetaan seuroihin, pakotetaan pyhäkouluun.

Pakotetaan syömään ruokaa, joka maistuu lapsesta pahalle, edes keskustelematta siitä.

(Ja okei, kuulen sieltä, "tuolla ei oo lapsia!")

Ei olekaan. Mutta haluatko kuulla salaisuuden?

Olen ollut lapsi!

Tiedän millaista on olla lapsi.

Tiedän myös hiukan siitä, millaista on olla aikuinen lapselle. Olen hoitanut toisten lapsia satoja tunteja elämässäni. Olenkin ajatellut, että nimi on enne, sillä Afrikassa jossain kielissä nimeni muistuttaa lastenhoitajaa.

Olen joutunut todella paljon teininä ja varhaisessa aikuisuudessa hoitamaan toisten lapsia. Kylällämme monet vanhoillislestadiolaiset äidit soittivat meille, kun tarvitsivat lastenhoitajaa. "Hannilassa on monta tyttöä, kyllä sieltä joku ehtii" -periaatteellako?

Jos tätä lukee joku entinen tuposlainen, jonka lapsia olen hoitanut, niin OK. Hoidin heidät hyvin, niin hyvin kuin taisin, mutta olin todella surullinen. Usein olin teillä vastentahtoisesti, pakotettuna. Kerran eräs rouva soitti meille, ja sain harvinaisen kiukunpuuskan. Kuulin, kun äiti puhelimessa lupasi minut heille. Huusin: "miksi aina minä!" kiukkuisena. Se rouva ei enää koskaan pyytänyt minua, mutta ei haitannut, en pitänyt hänestä. Hän oli kova ja kylmä lapsiaan kohtaan.

Liian monta tuposlaista lapsiperhettä tullut koluttua.
Ysiluokkalaisena miltei puolipäivästä työtä tein lastenhoitajana, ja sain ensimmäistä kertaa elämässäni "isoa" palkkaa. Pimeänä.

Isäni lainkuuliaisena miehenä teki siitä lopun, koska työ oli veron kannalta pimeää. Pohdittiin, että kuka on vastuussa, jos jotain tapahtuisi. Ysiluokkalainen pienten lasten kanssa.

Minua harmitti, kun ensimmäinen suurelta tuntuva rahalähteeni meni poikki. Se oli ensimmäinen paikka, jossa hoidin lapsia mielelläni, koska sain siitä kunnon korvauksen.

Sen jälkeen en juuri missään ole saanut. Sisarusten lapsia olen työttömänä opiskelijana hoitanut paljon, ja harvoin he minulle maksoivat mitään. Jos kirjoittaisin jälkikäteen laskun, olisin rikas.

Mutta en kirjoita. Heidän lapsia hoidin suurella rakkaudella (vaikka olisi se rahakin kelvannut). Rakastan vieläkin noita lapsia, tosin etäältä. He ovat suurenmoisia ihmisiä, elämäni valon kantajia. Rakastan niin, että sydämeeni sattuu.

Lopettakaa vanhoillislestadiolaiset vanhemmat se lasten ja nuorten hyväksikäyttö näissä lastenhoitoasioissa. Lapset ja nuoret eivät ole vastuussa siitä, että te vanhempina päätätte ottaa kaikki lapset vastaan, ja unohtaa ehkäisyn. Ehkäisykin on Jumalan lahja ihmiskunnalle. Muuten täällä olisi todella katastrofaaliset oltavat. Ajatelkaa nyt hetki Järjellä, jonka Jumala teille antanut on.

Mitä jos kaikki maailman ihmiset tekisivät kuten te?

Suvi Teräsniskan Täydellinen elämä -laulu on mulle tärkeä.
En halua ketään loukata tällä blogillani tarkoituksellisesti.

Mutta en koskaan vaikene.
No, ehkä sitten kun kuolen.

Aion elää elämäni puhuen ja kirjoittaen.
Niin kauan kuin henkeni pihisee.

Tässä se Suvi T:n biisi, joka saa toimia loppu elämäni johtotähtenä:

http://www.youtube.com/watch?v=73GZKW7dP_E