Kuori minussa murtui. En lakkaa sitä
vielä ihmettelemästä. Nautin siitä, innostun siitä, hymyilen
peilikuvalleni. En tarvitse taikapeiliä nähdäkseni, että olen
Ihminen ja Nainen. Minulla on annettavaa, muutakin kuin hoivaa tai
seksiä (naisenpuoli). Jopa omissa silmissäni. Kuoren mukana meni
turha pidättyväisyys, haluan rakastaa ja halata ihmisiä, koskettaa
ja kosketella, vailla kaupankäyntiä seksuaalisuudessa. En ole
kenenkään omaisuutta. Saan tehdä mitä haluan, toki toisten tilaa
kunnioittaen. Tärkeintä on kunnoittaa omaa tilaani, omaa olemistani
ja tekemistäni. Jos en sitä tee, en kunnioita muitakaan.
Rakastan. Juuri tässä hetkessä, elämää, minua ja sinua. Haluan
nähdä tämän tarinan, haluan kokea tämän, syvemmin. Näen tämän
tarinan, koen syvemmin. Pieni liike, pieni palanen, käsillä oleva
palapeli on valmis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti