Kirjoitin 15 vuotta sitten pari kertaa
vanhoillislestadiolaisten Päivämies-lehteen. Toinen tekstini
julkaistiin kaksi kertaa peräkkäisinä keväinä, luultavasti
juttujen puutteen vuoksi. Vai oliko se niin hemmetin hyvä? Väitän, että pystyisin edelleen kirjoittamaan Päivämieheen juttuja anonyymina ja ne menisivät kirkkaasti läpi. Kelpaisivat ilolla sisarille ja veljille.
Olen hemmetin hyvä matkimaan koodikieltä. Vai olenko. Puhuiko minussa tuolloin viisitoista vuotta sitten kadonnut lammas, joka vielä oli Jeesuksen olkapäillä. Niin kuin siinä kauniissa kiiltokuvassa, jonka pyhäkoulusta sai?
Pyhäkoulut olivat hemmetin ahdistavia. (Sori, toistan tässä itseäni: hemmetin hemmetti!)
Sitä toistuvaa liibalaabaa, just. Lapset eivät useinkaan ole niin tyhmiä, kuin aikuiset luulevat.
Häpeän Päivämies-juttujani, mutta joskus ihan sen takia piruuttani voisin ne tänne näkyville laittaa. Vertailun vuoksi, myötähäpeän vuoksi? Myötähäpeä on aina myös omaa häpeää, väitän tätä ties kuinka monetta kertaa. Onko jotain hävettänyt lukea näitä juttujani? No, miksi. Käsi sydämelle, katse peiliin, MIKSI?
Joo, se vouhkaa tuolla blogissaan, että jotkut ovat poistaneet sen fb-kavereistaan, oi nyyh, ja se itse on tehny samaa. No, niin olen. Olen matkan varrella poistanut ihmisiä, joita en ole jaksanut katsella. Jotka ovat jostain - omasta syystäni - ärsyttäneet minua. Lestadiolaisia serkkuja, lestadiolaisia ihmisiä. Ei ole tuntunut olevan mitään yhteistä. Olen ajatellut, että minut saa poistaa, ja minä saan poistaa.
Vertailun vuoksi: olen myös poistanut turhia julkkiksia, jotka jotenkin A-talkin jälkeen ovat päätyneet fb-kavereikseni, mutta joiden kanssa ei ole ollut mitään yhteistä. Olen niin vanhanaikainen ihminen, että en halua pitää haamuystäviä. Jos jaan jotain yksityisesti, jaan se vain heille, joiden kanssa minulla on jonkinlainen vuorovaikutuksellinen yhteys. Mitä teen fb-kaverilla, joka ei koskaan kommentoi elämääni? Sen verran huomioherkkä sitä tämä nainen on.
Lestadiolaisilla on tuntunut olevan hirveästi suorittamiseen perustuvaa statuspäivittelyä. Niin kuin sen uskonnonkin näen, se on paljolti suorittamista. Tai no, itselleni oli, juu juu, voihan se olla, että jollekin se on sydämen usko. Olkoon niin, rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.
Pari ihmistä olen poistanut, joiden poistaminen on hiukan harmittanut. He ovat joskus noteeranneet minut. Mutta toisaalta, he ovat julkkiksia, joilla yli tuhat ystävää siellä fb:ssa. Ei yksi pieni pohjoisen tyttö haittaa, vaikka häviääkin Oulun lumisiin maisemiin.
Oulu on muuten kaunis kaupunki, talvellakin. Eilen kävin kahden ystävän kanssa Vanhalla Paloasemalla pyörähtämässä (http://yossa.fi/vanha-paloasema,-bar--bistro). Sitä ennen kävin yksin Neverissä (http://www.ngo.fi/fi/), vanhassa kantapaikassani. Sieltä lähdin pois, kun musiikki alkoi vituttaa. :) Kerrankin niin. Musiikkimakuni on laajentunut. Pystyn kuuntelemaan melkein mitä vain, mutta klassinen ja virret aiheuttaa näppylöitä tällä hetkellä. Ja kansanmusiikki. Liikaa menneen taakkaa. Kunnon basso, rock! Ja iskelmät tuutulauluiksi, kiitos.
Sitten kaunis nainen johdatti minut ja nuoren miehen meren rantaan. Ah miten kaunista siellä oli, mutta jäätävän kylmää. Ei kiehunut meri, ei. Ei helvetin lieskoja, vaikka maailman menoa kurkkasin. Ennemmin helvetti jäätyy ennen kuin Aija tekee parannuksen. ;) Että rukoilkaa vain rauhassa, rakkaat siellä menneisyydessä. Iloa päivääsi, hyvää ruokaa, hyvää musiikkia, kynttilän valoa, lasi viiniä. Rakkaudellisia kohtaamisia. Niistä on Hyvä Päivä tehty. Valon päivä.
Tässä yksi lempibiiseistäni, sopii eilisiin tunnelmiinkin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti