Luottamus on yliarvostettua

Jotkut sanovat, että ihmisen pitää luottaa johonkin, tähän yhteiskuntaan, uskontoon, ihmisiin jne. voidakseen elää hyvää elämää.

Mutta jotkut sotkevat luottamuksen TAKERTUMISEEN.

Takertuminen ei ole yhtä kuin luottamusta.

Rakas oppi-isäni Anthony de Mello sitä ah niin kauniisti avaa. :)

Erilaisten parannusten tekemisistä hän sanoo näin:
"Kun kuulette sanottavan "Tehkää parannus menneestä elämästänne", oivaltakaa, että kyseessä on heräämisen suuri uskonnollinen este." (sivu 40)

Minkä heräämisen siis? Ahaa, de Mello tuputtaa jotain heräämistä. Heräämistä ihmisyyden harhoista kenties? Se jääköön jokaisen itsensä selvitettäväksi.

Uskonnoista hän kirjoittaa erityisen raikkaasti ja ilmavasti.

Inhimillisyydestä pari ihanaa kohtaa:
"Inhimillisyys tarkoittaa kai sitä, että teidän on oltava pieniä apinoita, jotta jokainen voisi vetää teitä hännästä, ja tekisitte kaikkea sitä, mitä teidän oletetaan tekevän. Mutta onko se inhimillistä? Jos olen mielestänne hurmaava, se tarkoittaa vain, että juuri nyt olette hyvällä tuulella, eikä mitään muuta.

Se tarkoittaa myös sitä, että sovin ostoslistallenne. Jokainen meistä kuljettaa mukanaan ostoslistaa ja on kuin kaikkea olisi verrattava tähän listaan - pitkä, tumma, hm, komea, minun makuni mukainen. "Pidän hänen äänensä soinnista." "Olen rakastunut". Senkin pöljät, ette te ole rakastuneita. Tuskin tohdin sanoa näin, mutta joka kerta kun rakastutte, olette erityisen pöljiä." (sivu 37)

Sitten se LOHTUpuoli kirjassa, ihmissuhteisiin ja takertumiseen liittyen (ja se takertuminen EI ole luottamusta!)

Sivulta 48, otsikkona Riippuvuus.
Katsotaanpa näkyykö teksti kuvien kautta.

Ja kaikki nyt reippaasti tilaamaan de Mellon verraton teos (Like pokkari on edullinen :)).

Hih hei :) Aijan raamattu :D