sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Lasten leikkiä?

Monenlaista kasvatusmetodia tuli lapsena nähtyä. Eräässä tuttavaperheessä tytär sai toimia aika paljon mielensä mukaan saamatta sen kummemmin rangaistuksia paikoin värikkäistäkään teoistaan. Kerran hän varasti isänsä lompakosta suuren setelin ja kävi kampaajalla. En muista tarkkaan minkä ikäinen hän oli, mutta teini kuitenkin. Kiharat päässä tuli kotiin, olisiko lie jotain väriäkin ollut?

Se tuntui oudolta, kun olin itse tottunut kovaan kuriin. Ei olisi tullut mieleenkään varastaa vanhemmiltani rahaa.

Tuon tytön lestadiolainen isä vain valitteli tyttärensä tekoa tyttären nostaessa uhmakkaasti leukaansa. Isä valitteli "voi että, miksi sinä niin teit." En ole varma saiko tytär mitään rangaistusta.

Myöhemmin eräässä tilanteessa yksi tytär varoitteli pienempiään kertomasta aikuisille, kun hän serkkupoikansa kanssa riisui vaatteet ja harrasti jonkinlaista seksiä. Reippaasti alaikäisenä.

Eräässä perheessä alle kouluikäiset pojat tutkivat pihalla pornolehteä. Mistähän he olivat sen saaneet, lestadiolaisperheen pikku pojat? Mitenhän lehden kuvat vaikuttivat heidän mieliinsä?

Eräässä perheessä isot pojat työnsivät sukkapuikkoja pienempien tyttöjen vaginaan. Koolla taisi olla useamman perheen lapsia. Siellä tapahtui paljon muutakin.

Missä vanhemmat olivat?
Missä vanhemmat ovat, kun heillä on paljon lapsia?
Jätetäänkö lapset edelleen herkästi keskenään leikkimään? Huokaistaan helpotuksesta, kun saadaan toinen perhe kylään, jossa myös paljon lapsia? Lapset saavat juosta keskenään, tehdä juttujaan ja leikkiä näitä lääkärileikkejään. Eikös ne sukkapuikot ja tytön levitetyt haarat ole vain viatonta leikkiä?

Näin jotkut ovat minulle sanoneet.

Oma lukunsa ovat ne sedät, jotka katsoivat pitkään, joiden silmissä oli imelä hymy. Pysyin heistä aina mahdollisimman kaukana. Kaikki eivät pysyneet. Eräs tuttu tyttö hakeutui aina sellaisen sedän syliin. Minun olisi tehnyt mieli huutaa "älä mene!" ja tarrautua häneen, mutta en osannut. Olisin halunnut suojella. Mutta minulla ei ollut sanoja, olin voimaton. En hahmottanut asioita selkeästi, ja minulla oli itsellänikin kammottavia salaisuuksia.

1 kommentti:

  1. Meitä oli kahdeksan lasta ja minä nuorin. Kyllä siitäkin asetelmasta virisi monta ristiriitaa. Isommat olivat nuorimmalle kateellisia, että tämä pääsi helpommalla fyysisistä töistä, vanhemmat sisarukset eivät muodostaneet minkäänlaista henkistä yhteyttä nuorempaan eivätkä vanhemmat itse olleet pienestikään iloisia kuopuksesta. Sellaista on olla ison perheen nuorin ja turhin. Sitten pitäisi vielä olla joka suuntaan nöyrä ja kiitollinen, muutoin oli kiittämätön ja ylpeä. Noin se rakentuu valmis pohja sille, että on ilmelästi hymyilevien käytettävissä luullen, että edes joku haluaa olla mukava. Mukava niin kauan kuin saa vastapalkaa seksistä, pääsee kopeloimaan ja tutkimaan. Siinä kehittyy sellainen minäkuva, että ei ole minkään arvoinen itsenään. Vain antamalla jotain voi saada jotain. Että ihmisyys on kauppatavaraa ja vain antamalla mitä toinen haluaa, voisi saada jotain, vaikka sen imelän ja ällön hymyn, tarjotun tupakan, seuraa tai pullon viiniä. Halvalla menee, mutta mistäpä lapsipieni oppisi oikean hintansa kun kotona on nollan arvoinen. EIkä siinä lapsi edes tajua tulleensa ostetuksi ja huijatuksi. Myöhemmin kun tajuaa tulee valtava syyllisyys ja häpeä. Kestää aikansa kun tuo oma uhrius on selvinnyt itselle. Se saattaa kestää koko elämän ennen kuin tajuaa koko kuvion. Pedofilit ja hyväksikäyttäjät ovat sairaan ovelia eikä kukaan heistä monestakaan pahaa uskoisi. On helpompi syntipuksi laittaa tyttölapsi, joka itsekin noin on valmis uskomaan. Toiset siinä vain sitten ympäristössä teeskentelevät parempaa. Voisi hyväksikäytetyn sisarukset ja vanhemmat vähän miettiä tuota omaakin osuutta tapahtumiin. Helppoahan se on sanoa hyväksikäytettyä valehtelijaksi. Sillä tavalla vie mielessään vastuuta omasta itsestään vanhempana ja isompana sisaruksena.
    -Terttu

    VastaaPoista