torstai 6. helmikuuta 2014

Seksuaalinen väkivalta ja miten siihen on reagoitu

Teen tähän pienen koosteen siitä, millaisia kommentteja olen saanut vastaani siitä, kun olen kertonut kokeneeni seksuaalista väkivaltaa. Sisältövaroitus! Tässä on paljon törkeyksiä mukana.

Ensinnäkin oli siunattua, että aivan ensimmäinen ihminen, jolle kerroin, uskoi minua heti ja välittömästi. Hän alkoi itkeä. Olin itse täysin kylmä ja tunteeton, en tuntenut mitään. Ihmetystä vain, että vihdoin kun uskalsin asiasta kertoa, minua uskottiin! Ja jopa reagoitiin siten, että tapahtunut on jotain surullista.

(Kyllä, omat tunteeni olivat ihan jäässä. Tuo tapahtui ollessani parikymppinen.)

Seuraava ihminen vielä uskoi myös, mutta huolehti kovasti siitä, että menisin lääkäriin, enkä "kertoisi kenellekään ulkopuoliselle". Kolmas henkilö oli jo hyvin epäilevä. Milloin ja missä sinulle muka olisi tuollaista tapahtunut?

Sitten tuli vastaan uskovaa ja ei-uskovaa. Eräs ihminen tuli kutsumatta kylään vuosia myöhemmin, tarkkailemaan, että olisikos tässä taas pakkohoidon paikka. Katseli lattialla olevaa kirjaa Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö, ja sanoi, että "sinulla on aina ollut vilkas mielikuvitus". Pani erään toisen tarkastamaan tilannetta, että "no onko se nyt ihan sekaisin", ja toinen totesi, että ei ole.

Vilkas mielikuvitus! Paljon lukenut! Kehitellyt itse päässään!

Erittäin hyvä kirja aiheesta:
https://www.ps-kustannus.fi/tuote/Martta_Kaukonen_Riitta_Raijas_Riitta_Silver_Kristiina_Valkama/Seksuaalinen_v%E4kivalta_hyv%E4ksik%E4ytt%F6/900016563.html

Jotkut kaverit uskoivat.
Eräs ulkomaalainen lestadiolainen sanoi, että "pitää mennä puhumaan heidän kanssa, jotka itseä loukkasi, ja PITÄÄ PYYTÄÄ (mitä helvettiä oikeesti!) anteeksi omaa anteeksiantamattomuuttaan... pitää ottaa ristinsä ja seurata Jeesusta".

What the hell?

Jumalauta tuommosia uskovaisia, äkkiä karkuun.

Ja miten sovit ihmisten kanssa, jotka eivät mitään myönnä.

Sitten ne serkut, jotka kilvan poistivat fb-kavereista. Tuliko liian lähelle omaa itseä, kalahtiko kalikka omaan nilkkaan? Kuuleeko Etelä-Suomi?

Sitten tuli kaikkea anteeksiantosontaa lestadiolaisilta. Anteeksianto on hyvä juttu ja jees, mutta sen ei näissä asioissa pidä koskaan mennä "Jeesuksen nimessä ja veressä" -kaavalla, jos toinen ei sitä halua. Siinä EI ole kyse mistään uskon asiasta tai uskottomuudesta, epäuskosta, jos raiskattu/häväisty ihminen ei halua sinulle anteeksi antaa! (Saatana.)

Saatanan hommia nuo tuollaiset anteeksiannon vaatimukset. Anteeksianto on vapautta, joka tulee sisältäpäin, sitä eivät koskaan ulkoiset opit määritä - ja jos määrittävät, niin kusessa ollaan. Paskassa möyritään ja syvällä.

A-talkin jälkeen erehdyin jotain helvetin Vauva-sivustoa lukemaan, jossa joku entinen lestadiolainen paheksui sitä, että olin niin kesy ja kiltti. "Menee telkkariin eikä sano mitään." Mitä v*ttua? Halusi siis verta ja suolenpätkiä, ja sitä v*ttua?

Joku sanoi, että nainen ruudussa oli epätodellinen, epäluonnollisen rauhallinen. "Kuolleet silmät" oli ehkä paskamaisin kommentti, jonka itsestäni kuulin. No, se neitokainen lensi mun fb-kavereista heti pois. :) Tunteella reagoin ja joooooo, annan sen itselleni anteeksi.

Oon ahkera antamaan itselleni anteeksi.
Siksi aion elää hyvää elämää.
Mulle on aivan sama, annetaanko mulle anteeksi Jeesuksen nimessä. (Ja veressä, kuinka brutaali!) Koko uskonnollinen sanasto on täynnä verihyhmää ja raatoja, ei kiitos semmosta paskaa mulle.

Ja tämänkin annan itselleni anteeksi, nurkkia ja seiniä myöten. Kukkasilla peitän ja keitän ihanan jämäkät aamukahvit. Illalla menen tanssimaan, korkeat korot kopisten. Elämä on nautintoa, pienet asiat on parhaita. Hyvä ruoka, seura, musiikki, tanssi. Eletään ihmisiksi, tänäänkin.

7 kommenttia:

  1. Sää unohit tästä valemuiston... ;) Ja omilla kokemuksilla mässäilyn... :D Sori, outo aamu tänään...

    VastaaPoista
  2. Kiitos Katarooma!!! <3 Oot oikeassa. Tästä jäi paljon pois, mutta nuo kaksi tärkeää mulla jäi pois ehkä siksikin, että niitä ei ole kovin paljon tarjottu mulle. Vähättely kyllä jäi. "Muistat väärin jotkut lääkärileikit...", "Kaikkihan sitä tekee" jne. No, Tupoksessa oli yleisesti ottaen ihan härömeininkiä kaikki. Edelleen sanon, että turha osoitella siellä Hanniloita, samassa veneessä mennään. Eräällä lestadiolaisella puhujalla oli tapana napata teinityttöjä syliinsä ja puristella takapuolesta... ja se ei ollut mun isä. Samoin rivot vitsit niissä piireissä olivat kysyttyä kamaa.

    VastaaPoista
  3. Hei, kirjoitat ihan asiaa blogissasi!

    Ihan oikeasti ne, jotka tuollaista paskaa suustaan päästävät, että hyväksikäytetyn, tuo jolle on väärin tehty, pitäisi itse aloitteellisesti mennä tekijöille puhumaan, on syvältä ja poikittain.

    Tuollaista paskaa minunkin siskoni minulle sanoi kun pyysin häneltä tukea, ihan niinkuin läheiseltään tukea voi odottaa terapeutinkin sanojen mukaan. Mutta ei: sisko sanoi, että mene sopimaan tekijän kanssa (lähisukulainen tuo tekijä). Voi nyt tähän kaikki valtakunnan kirosanat (@...' """@), ei tyhmempää laukaisua kukaan täysillä käypä ihminen voi suustaan sanoa.

    Vankila se on tuollaisille tekijöille, jotka ovat pedofiilejä tai insesti-rikollisia. Ottavat uhrikseen fyysisesti ja psyykkisesti (esim. iällisesti) heikompiaan.
    Rikoksen uhrin velvoittaminen anteeksiantoon, edes vihjailemalla siihen tyyliin, on törkeää lähimmäistä kohtaan. Käsittämätöntä "lähimmäisen rakkautta" uskovaisilta. Käsittämätöntä keneltä tahansa. Ei todellakaan kuulu normaaliin fiksuun käytökseen.

    Miten kukaan toinen voi määritellä meidän hyväksikäytettyjen totuuden kun ei ole ollut paikalla kun asiat ovat tapahtuneet.
    Onko joku oikeasti niin idiootti, että kuvittelee kenenkään haluavan tätä meidän kohtaloamme tulla hyväksikäytetyiksi ja raiskatuiksi, niin paljon, että tuosta alkaisi valehtelemaan ja keksimään jotain tapahtuneeksi, jollei oikeasti olisi.

    Hävetä saisivat tuollaiset, olivat uskovaisia sitten tai ei.

    Terveisin Terttu Kaikkonen

    VastaaPoista
  4. Mää en ymmärrä tota sovi asiat tekijän kanssa juttua alkuunkaan. Iteki oon saanu kuulla sitä, joo ja sedältäni, joka on puhuja vl:n keskuudessa... Miksi ihmeessä mää haluaisin sopia tän asian jotenki? Enhän mää ite oo tehny mitään semmosta, jota mun pitäis sovitella. Tekijän pitäis pyytää anteeksi! Ei mun...

    Oon kuullu myös em. sedän vaimolta, että mun pitäis rakentaa välit takas mun perheeseen. Miksi? Miksi just mun? Enhän mää oo välejä särkeny, vaan ne, jotka on pahaa mulle tehny.

    Menee jatkamaan tätä vuodatusta oman blogin puolella... :D

    VastaaPoista
  5. Niinpä, miksi juuri SINUN PITÄISI rakentaa jotain? Et ole mitään rikkonutkaan! Tuo on juuri sitä (terveisiä vain setäsi vaimolle), että vastuu yritetään sälyttää edelleen hyväksikäytetyn harteille. Niin kauan kuin väkivaltaa kokenut suostuu kantamaan tuota syyllisyyttä, lähellä olevat eivät varmasti ota siitä osaansa kantaakseen. Surullista, mutta totta. Raivostuttavaakin.

    VastaaPoista
  6. Ja mikä parasta: MINÄ EN ENÄÄ SUOSTU SELLAISEEN!!! Turha ees yrittää saaha mua tommoseen höpötykseen...

    VastaaPoista