Olen löytänyt itselleni nimeni mukaisen esikuvan!
Wikipedia kirjoittaa näin: "Nimi Marjatta
tulee Kalevalasta. Kalevalan loppuruno kertoo Marjatasta, joka
paimenessa ollessaan löytää puolukan mättäältä, syö sen ja tulee
raskaaksi. Hän synnyttää pojan, josta kasvaa Karjalan kuningas. Suuri
tietäjä Väinämöinen joutuu väistymään."
Omassa henkilökohtaisessa
elämässäni suuri tietäjä Väinämöinen joutuu väistymään, on joutunut jo
ajat sitten Jos näin luovasti saan henkilökohtaisella tasolla Kalevalaa käyttää - ja miksi en saisi!
Olen pitkään tutkinut Kalevalaa, tavannut sitä englanniksi ja venäjäksikin, ja kirjallisuudenopiskelijana analysoinut.
Olen aina inhonnut Väinämöisessä sitä, että hän yritti pakottaa Ainon itselleen vaimoksi. Ja Ainon sukua, joka sitä myös yritti. Eräs Kalevalaa tutkinut mies sanoi facebook-keskustelussa, että kyseessä oleva suuri
tietäjä kuten Väinämöinen ei kaipaa seksiä enää, vaan halusi Ainosta
hengen-oppilaan itselleen. Kyseessä oli kuulema jumalainen rakkaus.
No, Aino ei sitä halunnut.
Tappoi itsensä.
Kalevalassa on paljon jänniä juttuja. Se on myös hyvin riitaisa ja sotaisa kansalliseepos. Sukurutsaisa etten sanoisi. Tähän sukurutsaan olen paljon törmännyt pohjolan mailla. Kuinkas muuten, kun esikuvaa löytyy jo tuolta. Liekö vanhat miehet myös aina himoitsevat nuoria tyttöjä? Onko se heillä jotenkin geeneihin rakennettu?
En ole koskaan tykännyt kanteleen soitosta. Kaipa sillä jossain kansantanssiporukoissa on paikkansa, ja ehkä jopa saattaisin tykätä siitä, ellei se olisi historian saatossa niin vereen värittynyt soitin. (Vrt. Väinämöinen soitti Joukahaisen suohon -> Joukahainen lupasi sisarensa Ainon tälle puolisoksi, jos tämä säästäisi hänet.)
Henkilökohtaisessa elämässäni toteutan nimeni tarinaa.
Olen luopunut isäni usko(nno)sta, isäni perheestä (osittain vasten tahtoani).
Olisin voinut alkaa Ainoksi, tappaa itseni henkisesti, vaieta kuoliaaksi. Mutta en halunnut toistaa Ainon tarinaan, ja suureksi onnekseni minusta tuli äitini mukaan Marjatta. Saan iloita vihdoinkin tästä nimestä, jolla on niin mahtava esikuva Kalevalassa.
Kiitos Kalevala.
Kiitos nimeni.
Kiitos vanhemmilleni, jotka näin kauniin toisen nimen minulle antoivat.
Rakkaudella,
Aija
Googletin oman kutsumanimeni ja se tarkoittaa myös kunniaa, kuuluisuutta ja henkeä (spirit). Toisesta nimestäni taas sanotaan näin: epäilty liittyvän kidutusta merkitsevään sanaan... Sen lisäksi puhtaus esiinty nimianalyysissä.
VastaaPoistaHmm. Nimi on enne?
No, ainakin niillä voi näköjään leikitellä. :) En tosin aio puolukasta raskautua tai Karjalan kuningasta synnyttää.
VastaaPoista