perjantai 7. helmikuuta 2014

Saatanallinen raivo

Sisälläni pulpahtelee välillä saatanallinen raivo. Tulivuori purkautuu, ja kuuma laava huuhtoo patoutumia mennessään pois.

Hillittyjä ja hallittuja vihanpurkukursseja on tarjolla. Näpertelyä? Mattopiiskalla hakkaamista? Toiselle raivoamista naama punaisena? Tuollaisista kursseista olen kuullut. Kuulostavat keinotekoisilta. Minä en tarvitse tuollaista kurssia raivotakseni lähimmälleni. Hän saa tehdä saman, jos haluaa. Mutta keneltä tahansa no-bodylta en ala raivoa vastaanottamaan.

Minulla itselläni on keraaminen veitsi ja kirpparilta ostettu halpa ruskea sohva. Viipaloin sitä halutessani hard rockin säestyksellä.

Olkaapa varovaisia siellä lestadiolaisvanhemmat, kun pakotatte lapsianne ruotuun ja piiskaatte (no, sitä ei kai enää tapahdu? Jos tietäisin, että jossain tapahtuu, tekisin lastensuojeluilmoituksen - ja en olisi ensimmäistä kertaa pappia kyydissä!).

Kasvatatte vihaisia ihmisiä, joilla on 100% oikeus vihaansa.

Lasimurskaa myös tuotan palauttessani pilttipurkkeja, joita tulee ostettua paljon. Lasimurskasta tuotetaan uusia lasipakkauksia tai lasivillaa. Sekin viha menee siis hyötykäyttöön.

Kirjoittaminen. Mikä mahtava vihanpurkukeino. Täälläkin lukija omalla vastuulla. TÄÄLLÄ ON SANAN LASISIRPALEITA. Älä tunge kättäsi joka koloon, saatat saada sirpaleen sormeesi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti