lauantai 22. helmikuuta 2014

Suden uhrit

Olen tässä tutkiskellut tällaista kirjaa ja sen dramatisointia: http://www.youtube.com/watch?v=Q-ONX_7Jku0


Vanhoillislestadiolaisuuden rakenteessa, sen opissa ja rulettajien päässä mikään ei ole muuttunut. Kirjasta enemmän täällä:

http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_24038

Löytyy kaikki nuo osat youtubesta, myös ylen Elävä arkisto puolelta.

Katsoin ne taas uudelleen. Mikään ei ole muuttunut. Kaksoisviestintä on edelleen totta. Toki sisäpuolella on varmasti vielä useaa eri viestinnän tasoa. Olen oikeastaan saanut olla aitiopaikalla puhujan tyttärenä. Olen päässyt lapsena paikkoihin, jonne monet aikuisetkaan eivät ole päässeet. Väsyneenä, nukkuvaa teeskennellen olen kuullut keskusteluja, joita ei ole tarkoitettu lasten korville. Totuus on paljon julmempi, mitä moni voisi kuvitella. Seuroissa sunnuntaina saarnannut mies on saattanut kertoa härskejä, rivoja vitsejä edellisissä omppareissa, pienessä porukassa. Lapsesta asti olen oppinut erottamaan feikin puhujapöntössä. Niitä on ollut. Kuin myös heitä, jotka ovat vilpittömän sinisilmäisesti uskoneet itsekin siihen höpötykseen, mitä ovat puhuneet. Poloset.


6 kommenttia:

  1. Ihmeteltävän erilaisia tunteita kirjoituksesi herättävät minussa. Nyt muistan kerran kun vl-pikkuserkkuni vanhemmat houkuttelivat minua seuroihin Ouluun mukaansa. Ensin siellä heidän talonsa yläkerrassa pojat jahtasivat tyttöjä, aika voimakkaastikin siellä kammettiin sängyn päälle, vaatteissa tosin, olisi pitänyt harjoitella kielisuudelmia. Yök! Siinä oli kylälältä lapsia ja nuroia, ei monikaan silti heistä ollut lestadiolainen. En halunnut seuroihin. Sanoin seuroihin pyynnöstä myöhemmin äidilleni. Tämä muistoni kohta minua ihmetyttää, koska äitini ei ollut innoissaan ollenkaan, että olisin mennyt seuroihin. AIka ihme kyllä, koska hänkin oli omanlaisensa uskovainen, mutta ei piireissä eikä käynyt rauhanyhdistyksen tilaisuuksissa. Kaippa kun ei ollut autoa tai olikohan siinä muutakin.

    Voi sori, Aija. Aloin ihan höpisemään omiani sinun blogissasi. Jollakin erikoisella tavalla kirjotuksesi johdattelevat minut takaisin omaan -70 -lukuuni. Älä julkaise tätä, jos yhtään tuntuu.

    -Terttu

    VastaaPoista
  2. Julkaisenpas :) Ei mua haittaa pitkätkään kommentit ja toisten tarinat ovat erittäin tervetulleita myös. Minusta on ihan loogista, että ei-lestadiolainen äitisi ei ollut innoissaan seuroihin menostasi. Kyllä kai hän on ollut täysin tietoinen siitä, että on itsekin ollut vl-näkökulmasta helvetin matkalainen? Ehkä hän olis halunnut sinusta vain tavallisen kristityn? ;)

    VastaaPoista
  3. Jotain outoa tuohon muistoon kyllä liittyy! :) Mutta ei kai kyse kuitenkaan tuosta "tavallisesta kristillisyydestä", koska sellaisia ei ollut meidän kulmilla. Jos uskoi, oli silloin vääjäämättä vl. Se oli silloin niin kun kaikki oli niin ahdasmielistä eikä muuta oikeasti siellä takahikiällä ollutkaan. Oli vain kepulaiset ja he olivat maanviljelijöitä ja tavalla tai toisella lestatiolaisia ja sitten oli voimalaitoksen parakeissa asuvat SKDL-puolueen kommarit ja joku harva SDP. Siihen aikaan oli tosi kova rajanveto, eikä kepulaisesta kodista saanut mennä mihinkään jumppaankaan kommarin kyydissä ja kommareiden pitämiin jumppiin ylipäätäänkään. Samoin kirkossa oli pakko olla lestadiolainen pappi, muuten kirkko olisi ollut ihan tyhjä. Aikamoista kun nyt ajattelee. Huh, mitä aikaa.

    VastaaPoista
  4. Monet papitkin ovat uudestisyntymättömiä ja siksi heidän puheensa ovat sen kaltaisin kuijn jumalattomienkin. Tässä linkissä vaikuttaa Pyhä Henki ja auttaa jokaista kuulijaa löytämään Jeesuksen sydämeensä ja pääsemään taivaaseen. http://www.kolumbus.fi/pentti.toikkanen

    VastaaPoista
  5. Noo.... en varmaankaan ala tutkia linkkiäsi, Pena, mutta kiva kun uskalsit tällaisen julkijumalattoman pakanan sivuille sen linkittää ;) Ehkä jotakin lukijaa kiinnostaa löytää pyhä henki jonkun opin kautta?

    VastaaPoista
  6. Aija, kirjoituksesi herätti muiston 70-luvulta, jolloin itse olin vielä murrosikäinen. Paikkakunnallani vaikutti vl-puhuja, arvostettu mies, joka asui sukulaiseni naapurissa. Kyseinen naispuolinen sukulaiseni sanoi, että tämän vl-puhujan suusta hän on kuullut kaikkein iljettävimmän härskit alapään jutut eläessään. Ja tämä sukulaiseni ei ollut mikään eilisen teeren tyttö näiden vitsien suhteen, hän oli ei-vl ja työssä, jossa joutui kahvitauoilla kuuntelemaan erilaisia ei-uskovaisten isojen poikien juttuja.
    Kielletty hedelmä se taisi vl-puhujaakin kiehtoa niin, että piti yrittää purkaa paineita vitsien kautta. Toivottavasti jäi vitsailuun.

    VastaaPoista