Mennyttä muistellessa

Minä uskon, että uusi sukupolvi on aina edellistä viisaampi. Olen sen käytännössä todennut. Minulla on ihania sisarusten lapsia paljon. Olen paljon ollut heidän kanssaan menneessäni ja se on ollut elämäni valoisinta aikaa. Vanha valokuva lintutornilta:

Tyttöjen kasvot eivät näy, tarkoituksella. Jos tyttöjen äiti sattuu näkemään tämän ja haluaa kuvan poistettavan, niin tekstari vain, niin teen sen.

Hymyni hyytyi harvoin menneisyydessäni. Olin naamiotyttö, hymytyttö. Tuona iltana hymyilin sydämestäni, sillä Helsingin täti oli samassa talossa kahden ihanan vauvan ja monen ihanan pienen kanssa.

Olen itse tarinan mukaan syntynyt alle puolessa tunnissa. Syntymässäni on myös ollut jotain "outoa", sillä verta on tullut paljon. Äitini muistaa linnut, jotka lauloivat kesäyössä syntymäni jälkeen. Se on ehkä elämäni kaunein muisto, sillä rakastan lintuja. Mun rakas kummityttöni tiesi sen jo hyvin pienenä:

Rakastin ja tulen aina rakastamaan häntä, joka kortin teki.

Kuin myös tämänkin kortin tekijää. Kortti kummitädille, joka muutti Helsinkiin.

Henkilökohtaisella tasolla elämäni paras asia oli irtautuminen lestadiolaisuudesta. Olin siellä noiden lasten takia osittain niin pitkään (myös omien pelkojeni). Mutta ennen kaikkea tiesin, että kun alan avoimesti puhua (A-talk), menetän nuo lapset. En siis lestadiolaisuudsta irtautumisen takia heitä menettänyt. A-talkin jälkeen menetin. Osan vanhempia en itse halunnut tavata, koska he mielestäni syyttivät minua julkisuudestani. Osa valitsi ihan itse ottaa etäisyyttä minuun. Hyväksyn sen. Tiesin, että A-talkin hinta on "kova" ja korkealla.