maanantai 3. helmikuuta 2014

Se luotettavin

Onko mitään luotettavampaa kuin kirja ja kynä. Hiljainen nurkkaus, ajatusvirta. Olen luvannut tärkeällä ihmiselle, että jos yllättäen kuolen, hän saa lukea kirjani. Tai olla lukematta. Rumaa ja kaunista, kipeää. Realismia, fantasiaa, suoraa puhetta, runoutta. Ilkeilyä, vihaa, pelkoa, tuskaa, nuoruuden kapinaa ja kadotettua teini-ikää. Helmenkalastusta, aikuisuutta, rakkautta. Helmiä. Aarteita. Valoa ja hellyyttä. Minun elämäni. Siipeni, jotka vihdoin kantavat.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti