Aioin
valita sanan armo(llisuus), mutta tilalle annettiinkin kaipaus.
Elämässäni on joitakin rakkaita ihmisiä, jotka koen kadottaneeni, ja joita
kaipaan toisinaan niin paljon, että fyysisesti sattuu. Tunnen
kadottaneeni heidät, ainakin heidän fyysiset olemuksensa, ja
ikävöin heitä.
Niina-Matildan (Kuusisto; Johdatuksessa, 2013; 68) mukaan huolienergia ei ole hyväksi kenellekään, ja tänään sain itseni kiinni siitä, että huolehdin erään pienen tytön elämää. Millaista hänellä on, kohtaako hän ihmisiä, jotka näkevät hänet sellaisena kuin hän on, rakastettavana ihanana tyttönä. Sanovatko he hänelle, ”sinä olet ihana, minä rakastan sinua”. Pyydän hyviä henkiä välittämään hänen elämäänsä rakkautta, rakkautta, rakkautta.
Kaipaus, ikävä, ikävöinti, suru. Olen itkenyt paljon, ja löytänyt surun osoitteen uudelleen, se osoittaa kauas ajassa taaksepäin. Siellä on toinen tyttö, monia pieniä tyttöjä. Nälkäisiä, palelevia, hiljaisia. Raivokkaita. Hymyileviä, lempeitä, uskollisia. Minä pystyn astumaan ajassa taakspäin ja näkemään tytön.
Minä pystyn vaatettamaan palelevan, antamaan ruokaa nälkäiselle, ottamaan syliin raivokkaan. Pystyn kulkemaan aikajanalla taaksepäin, mutta tässä hetkessä en kykene tavoittamaan pientä tyttöä, jonka kerran kadotin. Kuin sydämessäni ehkä? Sydämessäni pyydän, että Sinut nähdään, sinua rakastetaan, sinulla on lämmin ja hyvä olla. Se, minkä voin sinulle antaa tässä hetkessä, on luvata olla huolehtimatta elämääsi, sillä en saavuta sillä mitään.
Minä rakastan sinua. Aina. Ikuisesti. Et voi tehdä mitään mikä vähentäisi rakkauttani. Sinun silmissäsi heijastuu taivas. Sinä ansaitset kaiken hyvän, ja vielä enemmän.
Niina-Matildan (Kuusisto; Johdatuksessa, 2013; 68) mukaan huolienergia ei ole hyväksi kenellekään, ja tänään sain itseni kiinni siitä, että huolehdin erään pienen tytön elämää. Millaista hänellä on, kohtaako hän ihmisiä, jotka näkevät hänet sellaisena kuin hän on, rakastettavana ihanana tyttönä. Sanovatko he hänelle, ”sinä olet ihana, minä rakastan sinua”. Pyydän hyviä henkiä välittämään hänen elämäänsä rakkautta, rakkautta, rakkautta.
Kaipaus, ikävä, ikävöinti, suru. Olen itkenyt paljon, ja löytänyt surun osoitteen uudelleen, se osoittaa kauas ajassa taaksepäin. Siellä on toinen tyttö, monia pieniä tyttöjä. Nälkäisiä, palelevia, hiljaisia. Raivokkaita. Hymyileviä, lempeitä, uskollisia. Minä pystyn astumaan ajassa taakspäin ja näkemään tytön.
Minä pystyn vaatettamaan palelevan, antamaan ruokaa nälkäiselle, ottamaan syliin raivokkaan. Pystyn kulkemaan aikajanalla taaksepäin, mutta tässä hetkessä en kykene tavoittamaan pientä tyttöä, jonka kerran kadotin. Kuin sydämessäni ehkä? Sydämessäni pyydän, että Sinut nähdään, sinua rakastetaan, sinulla on lämmin ja hyvä olla. Se, minkä voin sinulle antaa tässä hetkessä, on luvata olla huolehtimatta elämääsi, sillä en saavuta sillä mitään.
Minä rakastan sinua. Aina. Ikuisesti. Et voi tehdä mitään mikä vähentäisi rakkauttani. Sinun silmissäsi heijastuu taivas. Sinä ansaitset kaiken hyvän, ja vielä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti